ETUSIVU --- Öljyvärimaalauskurssi --- Maalaukset --- Doom kenttä jt.wad --- Keskiaikainen musiikki --- Kirja esittelyjä --- Linkit
ETUSIVU ---
Öljyvärimaalauskurssi ---
Maalaukset ---
Doom kenttä jt.wad ---
Keskiaikainen musiikki ---
Kirja esittelyjä ---
Linkit
Täällä on arvioituna kirjoja, joista useimmat ovat vakava-aiheisia.
00-luvulla oli jonkin verran pöhinää tulevasta öljyn tuotannon supistumisesta, miten se vaikuttaa yhteiskuntiin. Tuohon aikaan vaikuttaneet asiantuntijat ovat joko vetäytyneet taka-alalle tai kuolleet. 10-luvun liuskeöljy buumi pani jauhot suuhun niille, jotka epäilivät maailman energiaturvallisuutta. Nykyään puhutaan, että fossiilienergiasta pitäisi luopua vapaaehtoisesti, mutta Tim Watkins nostaa vanhan aiheen esiin omakustanne kirjassaan ei-vapaaehtoisesta energian käytön vähentämisestä.
Kirjassa otetaan aiheeksi miten 1930-luvun lama sai alkunsa. 1920-luvulla Amerikassa hiilen tuotanto eli nousukautta. Jossain vaiheessa kun parhaat hiiliesiintymät oli käytetty, hiilen tuotanto kääntyi laskuun, joka jätti hiilivoimalla pyörivään talouteen aukon ja josta tullut ketjureaktio aiheutti pörssiromahduksen.
Tästä vedetään analogia vuoden 2000 tienoolle. Öljyn tuotanto-ongelmat aiheuttavat inflaatiota. Kun keskuspankit laskevat rahaa markkinoille heikkenevää energian tarjontaa vastaan, rahalle ei löydy käyttöä, joka lisää inflaatiota. Korkojen nostaminen taas toimii huonosti energiavajauksesta johtuvaa inflaatiota vastaan.
Hieman kritiikkiä: Kirjailijalla on tyypillinen tapa kommentoida politiikkaa. Moititaan kaikkea mitä poliitikot tekevät väärin, mutta ei anneta kunnon vihjeitä mitä pitäisi tehdä. Ukrainan sodan analyysi on kamala. Länsimaat muka haluavat rohmuta Venäjän luonnonvarat. Onneksi kirjailija puhuu tuosta vaan muutamalla sanalla.
Kirjan aihe on mielenkiintoinen, vaikka en ole samaa mieltä kaikesta mitä kirjailija sanoo. Jos kirjan hankkiminen Amazonista ei käy, Vaclav Smilillä on hyviä suomennettuja energia-aiheisia kirjoja.
Kirjassa käsitellään 2000-luvulla noussutta uutta tieteenalaa, eli tietoisuuden tutkimista. Aihe on lievästi sanottuna ufo ja tekstin kirjoitusasu on sellainen ettei se sovi lukihäiriöiselle. Aihe on myös kiistanalainen, mutta kerrotaan kirjailijan mielipide.
Tietoisuus ei ole on/off, että se joko on tai ei ole, vaan tietoisuuden tasoa voi mitata analogisesti. Tietoisuuden mittarina voi olla fii, joka mittaa miten hahmottaa ympäristönsä miten se on enemmän kuin osiensa summa. Tietoisuustieteen sovelluksena ollaan kehittämässä tietoisuus mittareita, jotka havannoivat onko vihannesmaisessa tilassa olevalla ihmisellä tietoisuutta jäljellä.
Ihmisen silmä ei ole kamera, vaan ihminen näkee maailman hallittuna hallusinaationa. Värejä ei ole oikeasti olemassa vaan aivot värittävät näkemänsä kuvan valon aalonpituuden mukaan. Ihmisen tuntemus omasta kehostaan on myös hallittu hallusinaatio. Ihmistä voi hämätä siten, että laitetaan koehenkilön käsi pahvin taakse piiloon, sitten silitetään piilossa olevaa kättä ja pöydällä olevaa kumi irtokättä samaan aikaan, koehenkilö luulee että kumikäsi on hänen aito kätensä.
Yksi tietoisuuden perusominaisuus on itsesuojeluvaisto. Älykkyyttä tai puhekykyä ei tarvita tietoisuuteen. ChatGPT:llä ei ole tietoisuutta, vaikka onkin älykäs. Kirjailijalla ei ole selkeää vastausta siihen voiko ihminen rakentaa tietoisen koneen. Tietoisuustutkimus on vasta alkutaipaleella.
TV-uutiset tööttää säännöllisin väliajoin uutisen ulos, jossa sanotaan että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Ahdistunut sukupolvi -kirja tarjoaa viimein vastauksen, mistä tämä johtuu.
Vuonna 2010, kun uudenmalliset älypuhelimet tulivat markkinoille ja Nokialle kävi huonosti kun veikkasi väärän älykäyttis hevosen puolesta, nuorison mielenterveysongelmat lähtivät saman tien kasvuun. Verrattuna kotitietokoneisiin, puhelimet kulkevat aina mukana ja puhelimen kanssa voi mennä vaikka peiton alle piiloon, missä sen käyttöä ei havaita. Murrosikäiset ovat erityisen herkkiä älypuhelinten mädättävälle vaikutukselle. Yli 30-vuotiaat aikuiset ovat immuuneja.
Sosiaalinen media aiheuttaa erityisesti murrosikäisille tytöille mielipahaa. Ihmisillä on tapana verrata itseään muihin. Kun tytöt näkevät Instagrammissa kuvamuokkausella kaunistettuja muita tyttöjä, se aiheuttaa mielipahaa, kun ei ole itse samaa tasoa kun teköälyn muokkaama ihannevartalo. Nettikiusaaminen puhelimien avulla on myös yleistä. Älylaitteet vaikuttavat poikiin eri tavalla. Pojat on mieltyneempiä digitaalisiin peleihin ja tutkimuksen mukaan 7% pelaajista pelaa niin paljon, että se haittaa muuta elämää.
Yleinen vastaväite on että ihmiset vaan puhuvat mielenterveysongelmistaan enemmän kun hulluksi leimaaminen ei ole samanlainen ongelma kuin aikaisemmin. Kuitenkin sairaaloiden raportoimat tapaukset, jossa teini on viillellyt itseään tai yrittänyt itsemurhaa ovat nousussa myös. Se ei joudu siitä että vain puhuttaisiin asiasta enemmän.
Ratkaisuksi kirjailija esittää kännykkä kieltoa kouluihin, lasten viemistä kesäleireille, lainsäädäntöä, jossa henkilön on oltava vähintään 16, jotta pääsee somepalveluihin (16-vuotiaana herkin vaihe on mennyt ohitse) ja että lapselle annetaan älyluurin sijaan kellopuhelin yms. Kirjailija huomauttaa, että mitään oikeaa tapaa kasvattaa lasta ei ole. Kyttyräselkäisestä ruudun tuijottajasta voi tulla isona kovapalkkainen insinööri ja onnellisen lapsuuden viettänyt voi joutua vankilaan.
Kirjassa on materiaalia, joka ei koske Suomea, esim. täällä poliisi ei tule pamputtamaan vanhempia, joiden lapsi on nähty leikkimässä kaupungin puistossa yksinään. Mutta ei se haittaa, sillä kirjassa riittää kyllä pureksittavaa.
Kirja on selvästi Trumpin ensimmäisen presidenttikauden inspiroima. Onko tosiasioilla mitään väliä, jos voi puhua paskaa minkä kerkeää ilman mitään seuraamuksia? Henki voi olla kiinni tosiasioista. Sivu 23: Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbkei väitti, että antiviruslääkkeet olivat osa länsimaista juonta ja että AIDSia voitiin hoitaa valkosipuli- ja sitruunamehulla, ja yli 300.000 ihmistä kuoli.
On vaikeaa uskoa toisin, mitä tunne sanoo. Tähän liittyy sananlasku, että ”on vaikea saada ihminen uskomaan jotakin, kun hänen palkkansa riippuu siitä, että hän ei usko sitä”. Ihmisillä on kognitiivinen vinouma olla samaa mieltä siitä, mitä ympärillämme olevat uskovat. Arttu Saarisen Vastakkainasettelujen aika kirjassa puhuttiin myös tästä että ihmisillä on tarve kuulua ryhmään, oli ryhmä kuinka väärässä tahansa.
Amerikkalainen media syyllistyy myös informaatiovinoumaan, jossa asiasta esitetään väkisin kaksi puolta, vaikka tiedemaailmassa olisi yksimielisyys, esim. ilmastonmuutos. Keltainen lehdistö voi myös aloittaa sodan tavoitellessaan korkeampaa levikkiä, kuten vuoden 1898 Espanja-USA sota. Valeuutisilla voi olla myös tarkoitus tahallaan saada joku uskomaan epätotuuteen, jolloin valeuutinen on synonyymi propagandalle.
Entä miten taistella valeuutisia vastaan? Kerrotaan vaan sitkeästi totta. Kenenkään etu ei ole kuolla AIDSiin syömällä valkosipulia lääkkeiden sijaan, joten totuudelle riittää aina kuulijoita.
Kirjan takakansi lupaa perehtyä tarkemmin polarisaatioon Suomessa, mutta kirjassa käsitellään poliittisia keskusteluja laajemminkin. Tämä on vähän kuin Suomalainen politiikka keskustelu for dummies -kirja.
Kirjan määritelmän mukaan poliittiseksi aktiivisuudeksi riittää se, että lurkkaa netissä käytävää politiikka keskustelua. Kuplautumisesta puhuttaessa ihmisillä on aina ollut tarve hakeutua saman henkisten seuraan, eli sitä on tapahtunut jo ennen modernia aikaa. Poliittisten puolueiden kannattamisesta, ihmisillä on tarve kuulua ryhmään. Vaikka olisi selvää, että liikkeen johtaja puhuu pötyä, tarpeella kuulua johonkin on suurempi painoarvo.
Polarisaatiosta, monipuoluejärjestelmä ei ole silloin parempi, kuin kaksipuoluejärjestelmä, jos puolueet muodostavat blokkeja, jolloin äänestäjän on valittava kahden blokin väliltä. Polarisaation huomaavat parhaiten ne, jotka somettavat politiikasta aktiivisesti. Ne jotka eivät seuraa politiikkaa, eivät myöskään huomaa polarisaatiota. Polarisaation kasvusta puhumisella on itsensä toteuttava vaikutus, koska ihmiset ovat enemmän varuillaan kun puhutaan että ihmiset ovat kiukkuisempia.
Kirja on esseekokoelma ihmisten sivilisaatioon liittyvistä asioista. Ihmisten määrästä, ruoasta, kulkupeleistä ja millä energialla ne saadaan liikkumaan yms.
Luvussa Mikä tekee ihmisistä onnellisia, käy ilmi että kirjan nimi on vitsi. On selvää, etten huomannut, että suomalaiset olivat 2,2 prosenttia onnellisimpia kuin tanskalaiset, jotka vuorostaan ovat 0,6 prosenttia onnellisempia kuin norjalaiset. … Vielä parempaa olisi, että maita ei asettaisi paremmuusjärjestykseen, vaan yksinkertaisesti sanottaisiin, mitkä 10 tai 20 maata muodostavat parhaimman ryhmän? … Lisäksi onnellisuus ja itsemurhat eivät korreloi: kun nämä muuttujat piirretään graafiin kaikista Euroopan maista, niillä ei ole minkäänlaista korrelaatiota. Oikeastaan joissain onnellisimmista maista on suhteellisen paljon itsemurhia ja joissain melko onnettomissa maissa itsemurhia on erittäin vähän.
Luvussa Järkevä lihan syöminen kritisoidaan lihan leimaamista myrkyksi. Kolmanneksi pitkäikäisin kansa ovat espanjalaiset, joilla on Euroopan suurin lihan kulutus.
Monessa luvussa podetaan ilmastoahdistusta, miten ilmastonmuutoksen torjuminen on niin vaikeaa. Luvussa Miksi sähköinen konttilaiva on vaikea toteuttaa, verrataan diesel käyttöistä konttilaivaa sähköiseen. Sähköiseen Yara Birkeland rahtilaivaan mahtuu 120 konttia, dieselkäyttöisen laivojen ennätys on 23 756 konttia.
Kirja sisältää paljon valaisevaa nippelitietoa maailman menosta. Tässä on noin 250 sivua.
Yleensä ajatellaan että uusi tekniikka parantaa automaattisesti ihmisten elämänlaatua. Kirjailijat haastavat tämän käsityksen ja se paraneeko elintaso riippuu siitä millainen ohjaus on tekniikan kehityksellä.
Usein kuulee sanottavan että ennen oli paremmin. Tällä varmaan tarkoitetaan toista maailmansotaa seuranneita vuosikymmeniä, jolloin talouskasvu oli länsimaissa keskimäärin 2,5% vuodessa. Sivu 237: Sikäli kun tiedetään, toista yhtä nopean kasvun ja jaetun vaurauden kautta ei ole ollut. Sivu 243: Yhdysvaltain reaalipalkkojen mediaani kasvoi yli 2,5 % vuodessa vuosina 1949-1973. Vuodesta 1980 mediaanipalkat käytännössä juuttuivat paikalleen kasvaen vain 0,45 % vuodessa, vaikka keskimääräinen tuottavuus työntekijää kohden jatkoi kasvuaan. Kirjassa puhutaan siitä miten Amerikassa automaatio oli keskittynyt työvoima kustannusten pienentämiseen. Saksassa taas automaatiota kehitettiin siten että laitteita käyttää hyvin palkattu työntekijä. Automaatiotekniikkaa voidaan kehittää siten että se vähentää työntekijöiden tarvetta, tai sitten siitä voidaan tehdä työkalu hyvin palkatulle työntekijöille.
Kirjailijat eivät kannata perustuloa, sillä perustulon kanssa antaudutaan sellaiselle teknologian suuntaukselle joka vähentää työpaikkoja ja syntyy kahden kerroksen yhteiskunta.
Hyvää käyttöä tekoälylle voi olla opetuksessa, jossa tekoäly räätälöisi nopeasti koululaisille yksilöllisesti tehtäviä näiden osaamistason mukaan. Kirjan muste on sen verran tuoretta että Chat GPT on huomioitu. Kirjailijat huomauttavat, että ihmisen kykyjä tehdä työtä tekoälyyn nähden on aliarvioitu. Esim. tekoälyn sosiaalinen äly on surkea.
Jos mennään vielä taaksepäin ajassa niin silloin ei ainakaan ollut asiat paremmin. Panaman kanava on varmaan ihan käytännöllinen, kunhan ei joudu itse rakentamaan sellaista keltakuumeessa. Panaman kanavan rakentamiseen kuoli hirveästi työntekijöitä. Kirjan alussa on kerrottu muitakin esimerkkejä historiasta, jossa edistys on vaatinut veronsa.
Kirjassa on 400 sivua tekstiä ennen liitteitä. Kustantaja mainosti Twitterissä että tulevaisuudessa tätä pidetään varmaan klassikkona ja kyllä minäkin pidin että hyvin kirjoitettu.
Kahdeksan kuplan Suomi -kirja jakaa suomalaiset kahdeksaan eri ryhmään ja luotaa ryhmän jäsenten ajatusmaailmaa, miten selvitään töissä ja ketä äänestetään vai äänestetäänkö lainkaan. Nyt kun on puhe punavihreistä kuplista sun muista niin kyse ei ole somekuplasta. Yhteiskuntaluokka tai sosioekonominen asemakaan ei oikein kuvaa kuplaa, vaan se on eräänlainen ryhmä.
Ryhmät menevät suunnilleen näin: yritysten johtajat suurimmissa kaupungeissa, palvelualojen keskituloiset suurissa kaupungeissa, teollinen työväenluokka perinteisissä teollisuuskaupungeissa, pienyrittäjät ja itsensä työllistäjät kaupungeissa ja esikaupungeissa, muualla kuin Suomessa syntyneet yrittäjät, keskituloiset maaseudun asukkaat taantuvilla alueilla, palvelualojen pienituloiset suurissa kaupungeissa, työttömyydestä kärsivät suurissa kaupungeissa.
Ryhmät eivät ole tarkkarajaisia. Kirja on kiltti johtajien ryhmää kohtaan ja kuvailee heitä kuin entisaikojen aatelisia: käytökseltään hillittyjä ja rentoja humanisteja. Monen ryhmän jäsen on kiukkuinen pienituloisten ryhmää kohtaan. Yrittäjien ryhmästä remonttiyrittäjä Lasse (kirjan kaikki nimet ovat pseudonyymejä) jopa toivoisi, että maata ravistelisi rankka lama, joka herättäisi vapaamatkustajat hakemaan töitä tosissaan: ”Kuolkoot osa ihmisistä, niin. Siis vaikka jos nälkään kuolee tai johonkin saamattomuuteen…” Näyttää siltä, että viha laiskureita kohtaan on yleisempää kuin herraviha.
Kirjaa on hankala tiivistää lyhyeen esittelyyn, mutta kirja on oiva kurkistusikkuna oman kuplan ulkopuolelle.
Yleensä kun mediassa puhutaan psyykkisistä sairauksista, puhutaan masennuksesta kuin se olisi yleismielisairaus. Sairastunut mieli kirjassa kerrotaan kattavasti monen eri sorttisesta psyykkisestä sairaudesta ja niiden alagenreistä. Lisäksi kirjassa on 21 tarinaa psyykkisestä sairastamisesta, jossa kertojana voi olla joko sairastunut itse tai tämän omainen. Joissain tarinoissa on useampi kuin yksi sairastuminen, jos koko suku on vähän latvakakkosia.
Sairastunut mieli on kuin henkinen jatko-osa Suomalainen köyhyys kirjalle, jossa kerrotaan monta eri tarinaa köyhyydestä jottei tulisi yhtä stereotypiaa köyhyydestä. Kirjoittaja on vaan eri.
Kirjan johdannossa: Alkaessani koota aineistoa ajattelin kirjasta tulevan masennuspainotteinen, koska masennus on yleisin psyykkinen sairaus ja odotin, että sitä sairastavia tarjoutuisi eniten haastateltavaksi. Toisin kävi. Kirjasta tulikin psykoosipainotteinen.
Myöhemmin kirjassa sanottiin että kukaan bulimiaa sairastanut ei suostunut vapaaehtoiseksi kertomaan sairaudestaan. Ilmeisesti bulimia on noloin psyykkinen sairaus.
Sen lisäksi että yritetään arpoa sairastuneille oikeat lääkkeet, voidaan myös miettiä miten ennaltaehkäistä sairastumista. Tässä on sivulla 90 resepti, miten välttyä sairastumasta masennukseen: Masennusta ehkäiseviä tekijöitä ovat muutenkin hyvän ja terveellisen elämän edellytykset kuten mielekäs työ, joka ei stressaa liikaa, tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä, riittävästi hyviä ihmissuhteita ja kyky ratkaista elämän ongelmia. Kohtuullinen liikunta, tupakoimattomuus, kohtuudessa pysyvä alkoholinkäyttö, riittävä uni ja terveellinen ruokavalio ehkäisevät masennustakin.
Psyykkisistä sairauksista liikkuu paljon väärää tietoa, mutta Gaudeamus tietokirjan kustantajana on vähän kuin Nintendon laadun sinetti. Kirja vaikutti tosi asialliselta.
Kirjassa mietitään, mitä vaaditaan, että kansalaiset saavat elää vapaassa maassa, jossa ei ole pelkoa siitä että sisäelimet takavarikoidaan huonon musiikkimaun vuoksi. Selviää, että kansalaisilta vaaditaan aika paljon, eikä se aina onnistu vaikka tekisi mieli. Kirja on jäsennelty siten, että sitä ei voi lukea satunnaisessa järjestyksessä, vaan kirjan edetessä viitataan aina aiemmin kerrottuun ja kirjaa lukiessa pitää olla myös hereillä ettei terminologian selitykset mene ohi. Kirjan alussa varsinkin pitää olla hereillä kun kerrotaan 1640-luvulla eläneestä Thomas Hobbes -filosofista, joka rinnasti valtion raamatulliseen Leviathan merihirviöön, että valtion alaisuudessa on parempi elää kuin anarkiassa. Kirjassa nimitetään kapeassa käytävässä vapauden tiellä olevaa valtiota kahlehdituksi Leviathaniksi. Käytävän toisella puolella on despoottinen Levianthan, jossa valtio pitää kovaa kuria. Käytävän toisella puolella taas on normien vankila, missä puuttuu keskitetty valta, mutta kylävanhimmat ja kulttuuri määrittävät tarkkaan miten pitää elää.
Vaikka kirjassa on 560 sivua lukemista, jos liitteitä ei laskea, siinä ei ole juuri mitään löysää vaan on tiukkaa asiaa. Todella moni maailman maa on päätynyt esimerkiksi kirjaan, vain Suomi puuttuu.
Kirjan lopussa sanotaan näin: Monet meistä demokraattisissa maissa ja niiden määrätietoisissa yhteiskunnissa ja suuren kapasiteetin valtioissa elävistä ovat äärimmäisen onnekkaita verrattuna niihin, jotka kärsivät despoottisen Leviathanin ikeen alla tai elävät pelon, väkivallan ja dominanssin alaisuudessa ilman heitä suojelevia valtion instituutioita.
Kirja on Helsingin yliopiston tai Gaudeamuksen kustantama kirja lentävistä lautasista. Kirja ei ole ufouskovaisten tai ufoskeptikkojen kirjoittama, vaan siinä tarkastellaan ufoilmiötä, miten se on uskonnon kaltainen ilmiö ja miten se muistuttaa kristinuskoa.
Lainaus kirjasta sivu 83: Avaruusolennot muistuttavat olemukseltaan ja käytökseltään enkeleitä, kristillistä Jumalaa ja Jeesusta. Ne kuvataan hyväntahtoisiksi ja usein valo-olennoiksi. Ne välittävät ihmisistä syvästi, antavat moraalisia sanomia, opettavat, parantavat ja suojelevat kontaktihenkiöitä ja siepattuja. Avaruusolennot vievät heitä aluksillaan ylös taivaisiin, avaruuteen. Olentojen opetus on keskeisesti lähimmäisenrakkauden sanomaa. Toistaalta monissa ufosieppauksissa humanoidit ovat kuin uhrejaan kiduttavia epäinhimillisiä paholaisia.
Ufouskovaiset usein kiistävät olevansa uskovaisia, etenkin Urantia kirjan fanit. Urantia -kirjalla väitetään olevan yliluonnollinen alkuperä ja Urantia liittyy ufoilmiöön.
Lopussa mietitään millaisia avaruusolennot voisivat olla. Tunnistaako ihminen ulkoavaruuden olennon älylliseksi jos kohtaa sellaisen? Jos ulkoavaruuden olento onkin kaasumainen. Miksi humanoidit ovat aina ihmismäisiä, miksei kellään ole kissan naamaa?
Jared Diamondin uutuus kirja viimeistelee Tykit, taudit ja teräksen ja Romahduksen yhteiskunta aiheiseksi trilogiaksi. Kirjassa tutkitaan miten Suomi selvisi Neuvostoliiton naapurina, mitä Japani teki 1850-luvulla kun USAn sotalaivasto uhkasi niitä, miten Pinochet kaappasi vallan Chilessä. Miten Suharto nousi valtaan Indonesiassa ja järjesti verilöylyn, miten Saksa käsittelee natsimenneisyyttään ja miten australialaiset selviävät identiteettikriisistään – ovatko he australialaisia vai brittejä?
Suomea koskevassa osuudessa ylistetään Paasikiven ja Kekkosen politiikkaa ja suomettumista. Suomi säilyi liberaalina demokratiana kun osasi pelata korttinsa oikein Neuvostoliiton kanssa. Saksa luvussa puidaan mm. opiskelijamellakoita, jotka olivat siellä pahemmat kuin muualla maailmassa. Vuonna 1945 syntyneiden opiskelijoiden vanhemmat olivat entisiä natseja. Kun Länsi-Saksan liittokansleri Willy Brandt polvistui spontaanisti käydessään Varsovan ghetossa, suhteet muihin maihin paranivat heti. Japanilaiset sen sijaan eivät osoita mitään katumusta toisesta maailmansodasta ja välit ovat siksi huonot Kiinan ja Etelä-Korean kanssa.
Kirjassa puhutaan myös nyky Amerikasta. Polarisoituminen siellä on niin pahaa, että ihmiset laittavat välejään poikki sukulaisiin ja ystäviin, jos heillä on väärä mielipide politiikasta tai jos he jakavat väärän artikkelin Facebookissa.
Lopussa arvioitaan tulevia kriisejä, ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen ehtymistä ja öljyhuippua. Tämä on helppolukuisempi kuin kaksi aiempaa kirjaa, koska tässä käsitellään modernin ajan tapahtumia, kun Tykeissä ja Romahduksessa liikutaan kaukana menneisyydessä. Tosi hyvä kirja! Sivuja on noin 400.
Pulitzer palkinnon voittanutta Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs -kirjaa on kehuttu paljon ja se on ollut pitkään lukulistalla. Nyt kirjan aiheen tultua ajankohtaiseksi näin koronavuonna 2020 päätin ryhtyä tuumasta toimeen.
Luvussa kolme kerrotaan kaunokirjallisuus tyyliin jännittävä tarina siitä miten espanjalaiset vangitsivat inkakeisari Atahuallpan. Espanjalaiset tekivät aikoinaan tarkat muistiinpanot tapahtuneesta, jotta tarina tunnetaan nykyäänkin. Kirjan kirjoittaja kysyy tämän jälkeen kysymyksen, miksi espanjalaiset onnistuivat vangitsemaan Atahuallpan eikä toisinpäin, että inkat olisivat vanginneet Espanjan kuningas Kaarle I:n.
Maantiede ja biologiset luonnonvarat vaikuttavat paljon miten alueen ihmiset kehittyvät muinaisina aikoina. Hedelmällisessä puolikuussa kasvoi luonnonvaraisesti vehnää, herneitä, oliiveja, lampaita ja vuohia, josta ne lähtivät leviämään ympäri Euraasiaa kun mantereen kansat oppivat ruoan kasvattajien tavoille. Kesytettyjen ruokaluonnonvarojen leviäminen pysähtyi Saharaan ja Afrikan pystyakseliin, jossa kasvien on vaikea levitä toisenlaisiin ilmastoihin.
Karjan kanssa elävät ihmiset olivat sopeutuneet karjalta saatuihin mikrobeihin. Kolumbuksen jälkeen Euroopasta Amerikkaan tuodut taudit, kuten isorokko, tuhkarokko, influenssa, pilkkukuume ja paiserutto tappoivat 95 prosenttia alkuperäisistä amerikkalaisista, joilla ei ollut vastustuskykyä tauteja vastaan.
Kirja on erittäin valaiseva. Moni alunperin 1990-luvulla kirjoitettu tietokirja on päätynyt Kierrätyskeskuksen kautta paperinkeräysastiaan, kun kirja ei ole kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi, mutta tämä kirja vaan porskuttaa ja tästä on otettu uusintapainos näin vuonna 2020.
Kirja kertoo tuoretta tietoa ilmastonmuutoksesta aina vuoteen 2019 asti. Kirjassa ei juuri kiemurrella vaan pannaan heti ensimmäisistä sivuista alkaen kunnon tuomiopornoa tiskiin. Lainaus sivulta 245: Ja jopa nuo aktivistit tuntevat olevansa ahtaalla alarmististen kirjoitusten takia, jollaiseksi voi laskea myös tämän kirjan. Se on vain kohtuullista, koska minusta alarmismi on perusteltua.
En nyt anna esimerkkejä ilmastouhista, mutta yksi mikä ärsyttää tässä on se, että kun annetaan esimerkkejä niin esimerkit ovat usein Amerikka sitä ja Amerikka tätä. Tämän takia olisi kiva jos myös suomalaiset tekisivät ilmastonmuutos kirjoja. 00-luvulla ilmestyi Ilmastonmuutos nyt -kirja, mutta se taitaa olla loppuunmyyty ja tässä on tuoreempaa tietoa.
Sivu 186: Kaikki taloustieteilijät eivät allekirjoita väitettä, jonka mukaan länsimainen kapitalismi saa kiittää valta-asemastaan fossiilisten polttoaineiden voimaa, mutta se ei myöskään ole vain sosialistivasemmiston lempiteoria.
Tuossa kun luin Vaclav Smilin Energia kirjaa niin mietin että energia ja ilmastonmuutos ovat kietoutuneet toisiinsa.
Entä hiilen talteenotto? Kuulemma jos rakennetaan 100 miljoonaa hiilen talteenotto laitosta, jotka maksaa 40 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta, sillä saadaan hiilidioksidin määrä pysymään vakiona. Sitten jos hiiltä vähennetään 20 ppm vuodessa tarvitaan miljardi laitetta, jotka maksaa neljä kertaa maailman bruttokansantuotteen verran. Sivu 195.
Kirjailijalla on parempi idea, kaiken infrastruktuurin uudistaminen. Uusi infrastruktuuri korvaisi alusta asti vanhan eikä tulisi vain vanhan päälle, joten tuo infrastruktuuri homma on melkoinen savotta. Sivu 208.
Tämä on erittäin hyvä ilmastonmuutos kirja ja voin suositella. Se on vielä käännetty suomeksi. Kannattaa lukea kun kirjan tiedot ovat vielä ajankohtaiset.
Kirja on historian kirja, joka kertoo ihmisten käyttämästä energiasta ajasta ennen Kristusta nykypäivään. Kirja on jaettu lukuihin, joista ensimmäisten joukossa kerrotaan maataloudesta ennen teollistumista. Ruoka on energiaa joten siitä on syytä kertoa. Sitten puhutaan erilaisista elottomista liikuttajista, kuten vesimyllyistä ja purjelaivoista. Sitten siirrytään fossiilisissa polttoaineilla toimivaan sivilisaatioon ja viimeisessä luvussa homma pannaan pakettiin yhteenvedon muodossa.
Mielestäni tämä on tärkeämpi kuin joku toinen tyypillinen sotimisesta kertova historian kirja, jossa kerrotaan miten muinainen sotapäällikkö teki kipeän liikkeen solassa. Energian käyttö on niin keskeinen osa ihmisten elämää varsinkin nykypäivänä.
Kirjassa on paljon numeroita. Tiesittekö, että Usain Boltin tehdessä maailmanennätys juoksunsa sadalla metrillä 9,58 sekunnissa, hänen maksimitehonsa oli 2610,5 W, eli 3,5 hevosvoimaa? Vaikka kirja on laadukas, sellainen varaus että jos olette allergisia matematiikalle, tämän kirjan lukeminen voi aiheuttaa oireiluja. Ei tämän kirjan lukeminen vaadi että pitää alkaa laskemaan. Numerot on sitä varten että niitä voi verrata toisiinsa että onko luku iso vai pieni.
Kirja ei ole mikään öljyhuippu kirja, vaan historian kirja, mutta viimeisessä luvussa otetaan kantaa öljyhuippuun. Sivu 474: Niinpä huolenaiheena ei ole fossiilisten polttoaineiden varhainen loppuminen, jota väistämättömän öljyhuipun kannattajat (Deffeyes 2001) ovat näkyvimmin esittäneet, vaan pikemminkin suurin lähi- ja pitkän aikavälin tulevaisuuden huolenaihe on maailman kivihiilistä ja hiilivedyistä riippuvuuden (ennen kaikkea ilmaston muutoksen) vaikutus biosfäärin asuttavuuteen.
Bill Gates on sanonut fanittavansa Vaclav Smiliä ja sanoo että siinä missä muut odottavat uusinta Tähtien sota elokuvaa, hän odottaa uusinta kirjaa Smililtä. Kirja sopii myös luettavaksi jos on kiinnostunut ilmastonmuutoksesta, koska aiheet ovat kietoutuneet toisiinsa. Kirjassa on varsinaista tekstiä 500 sivua ennen liitteitä.
Kirja kertoo ilmastonmuutoksesta Suomen näkökulmasta. Tässä ei maalailla uhkakuvia tai perehdytä kovin tarkkaan ilmastonmuutokseen, vaan kerrotaan suomalaisista, joiden työ liittyy jotenkin ilmastonmuutokseen, esim. lapissa työskentelevistä tutkijoista. Muita tarkastelun kohteita on maanviljelijät, arktisen alueen öljynporaus ja Greenpeace, metsäteollisuus, biotalousyrittäjät ja Pentti Linkola jne. Tällä sivulla mainittu tarina Pääsiäissaarista ei pidäkkään paikkaansa tämän kirjan mukaan. Kuulemma pääsiäissaarelaiset olivat sopeutuneet resurssien hupenemiseen ja eurooppalaiset löytöretkeilijät eivät olleet tunnistaneet heidän viljelyskasvejaan. Kirja oli Finlandia ehdokas ja voittanut Kanava-palkinnon.
Monesti köyhyydestä puhutaan tilastoina että paljonko ostovoima on laskenut viime vuosina, tai kuten tällä sivuilla olevissa kirjoissa että jos luonnonvarat hupenevat näin paljon niin kuinka paljon ihmiset köyhtyvät suhteessa. Tässä kirjassa on annettu esimerkkejä suomalaisesta köyhyydestä siten, että ei tulisi mitään yhtä stereotypiaa vaan että esimerkit poikkeavat toisistaan jolloin tulee monenlaista tarinaa. Siellä on yksi hikikomorikin päässyt mukaan kirjaan kun herää kolmelta iltapäivällä ja sitten pelaa tietokonepelejä 14 tuntia putkeen, jonka jälkeen taas nukkumaan. Kirjan kirjoittaneella tutkijalla on ideoita köyhyyden hillitsemiseksi kirjan lopussa.
Lainaus kirjasta: Karl Marxia mukaillen voidaan sanoa, että reaaliaikaisen tietovirran tarjoamat mukavuudet - nettipeliyhteisöt, YouTuben kissavideot, Spotifyn musiikin aarreaitta - ovat tavallaan tämän päivän oopiumia kansalle ja hengettömien olosuhteiden henki. Kirja kertoo internetin nykytilasta ja miten internet mullistui vuodesta 2007 alkaen somen ja älykännyköiden myötä. Kirjassa kerrotaan myös kansalaisten massavalvonnasta ja tunneleista, joilla yritetään välttää valvontaa. Venäjän internetille on myös oma lukunsa. Kirjassa on ajankohtaista tietoa aina 2014 kesään asti. Viimeinen sivunumero on 275.
Vihdoinkin suomenkielinen öljyhuippu kirja! Kirjassa on huolellisesti käyty läpi energiantuotannon ja energian käytön eri osa-alueita. Kirjassa on myös paljon ajankohtaista tietoa näin vuonna 2013. Kannattaa lukea vielä kun kirjan tiedot ovat tuoreet! Ja on tämä muutenkin parempi kuin nuo englanninkieliset öljyhuippu kirjat jotka ilmestyivät aiemmin.
Kirja kertoo ilmastonmuutoksesta ja Gaia teoriasta. Kirjan kirjoittaja on kehittänyt teorian jonka mukaan Maapallo on elävä olento ja nimittää sitä Gaiaksi. Kirjassa on suppeasti selitetty ilmastonmuutoksen vaaroista. Kuulemma lamalla saattaa olla yllättäviä vaikutuksia, sillä teollisuus päästää ilmaan aerosoleja, jotka heijastavat auringonvalon ja lämpösäteilyn takaisin avaruuteen. Nyt kun teollinen tuotanto romahtaa, niin aerosolit haihtuvat ja ilmastonmuutos kiihtyy, vaikka ihminen päästäisi vähemmän kasvihuonekaasuja. Olemme kirottuja teimme mitä hyvänsä. Kirjassa on pohdittu vastamyrkkyjä kasvihuonekaasuille. Kuulemma ilmaan voisi päästää tiettyjä kemikaaleja, jotka lievittävät kasvihuonekaasujen vaikutusta. Lisäksi kasvihuonekaasuja voisi haudata maan alle. Kirjassa on kannanotto ydinvoiman puolesta ja tuulivoimaa vastaan. Kirjassa ei kovin tarkkaan selitetä Gaia teoriaa. Kirja on lähinnä puolustuspuheenvuoro miksi hän on kehittänyt sellaisen teorian kun kritiikkiä sataa vasemmalta ja oikealta että tuohan on ihan hullua. Kirja on aika lyhyt, 162 sivua varsinaista tekstiä. Se on varsin Britannia keskeinen. En suosittele ainoaksi ilmastomuutoskirjaksi. Ehkä jos haluaa tuoreen kirjan aiheesta näin keväällä 2009 niin ehkä sitten. Kirja ilmestyi Briteissä helmikuussa 2009.
Pasin ilmastonmuutos kirja on kuin Fred Pearcen tai Mark Lynaksen ilmastonmuutoskirja, eli kirjassa kerrottaan millaisia uhkakuvia ilmastonmuutos asettaa ihmisille ja todetaan, että uhka on paljon vakavampi mitä meille on kerrottu. Länsimaisen sivistyksen loppu on hyvin mahdollista. Pahimmillaan ihmiskunta voi kuolla sukupuuttoon. Tässä on se etu noihin ulkomaalaisten kirjoittamiin kirjoihin, että se on suomen kielellä kirjoitettu ja siinä käsitellään myös Suomen tilannetta, eikä vain Britannian tai Usan tilannetta. Sivulla 355 on yksi paha kohta: "Jos teollisuuskemistit olisivat valmisteitaan kehitellessään sattuneet suosimaan bromia kloorin sijaan, se olisi ollut lorun loppu. Koska ilmakehässä bromi tuhoaa otsonia lähes 100 kertaa klooria tehokkaammin, valtaosa otsonikerroksesta olisi menetetty jo ennenkuin ongelmaa olisi havaittu." Tähän asti olemme onnistuneet väistelemään luoteja. Bromi on kuulemma kalliimpaa kuin kloori, joten sitä ei siksi otettu käyttöön. Kannattaa enemmin tämä lukea kuin noita ulkomaalaisten tekemiä kirjoja jos on ilmastonmuutoksesta kiinnostunut ja aikoo lukea vain yhden kirjan. Sitten jos suomen kielellä haluaa lisämateriaalia niin Al Goren ilmastonmuutos dokumentti suomeksi tekstitettynä on hyvä. Kirja on myös hyvä vaikka olisi lukenut muita kirjoja aiheesta, koska tässä tulee jonkin verran uutta asiaa. 400 sivua.
Kirja sisältää teorisointia mitä tapahtuu kun luonnonvarat kuluvat loppuun ja ilmasto lämpenee. Se ei sovellu ensikertalaiselle joka on vasta tutustumassa aiheeseen. Kirjan pohjaksi pitäisi lukea ainakin yksi kirja öljyhuipusta ja ilmastonmuutoksesta jotta pysyisi kärryillä mistä kirjassa puhutaan. Kirja ei sisällä yksityiskohtaista kuvausta yksi kerrallaan kun öljy, hiili, vesi, jne. loppuu. Aiheita ovat mm. miten nykyihminen on tehnyt itsestään riippuvaisen koneista ja miten epäesteettisiä nykytuotteet ovat verrattuna entisaikojen käsin tehtyihin tavaroihin. Eräässä luvussa kerrotaan miten Usa nousi kukoistukseensa ja toisessa on fiktiivinen tarina tulevaisuudesta tulleesta kirjeestä, jossa maalaillaan piruja seinille. Kirja on ihan hyvin kirjoitettu. Välillä käytetään vähän vaikeita sanoja ehkä. 200 sivua.
Kirja käsittelee ilmastonmuutosta. Kirjoittajan mukaan kirjan nimi ei viittaa siihen, että ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon, vaan siihen että olemme viimeinen sukupolvi, joka saa nauttia tasapainoisesta ilmastosta. Maapallon historiassa on ollut kaksi jaksoa, jolloin ilmasto on ollut tasapainossa, silloin kun se oli lumipallo ja nykyaika. Kirjassa käsitellään eri ilmastomuutoksen tuomia uhkakuvia ja mitkä siihen vaikuttaa. Mukana on vanhoja ja uusia, merenpinnan nousu, metaanipierut, Amazonin palaminen ja muuttuminen aavikoksi, Aasian monsuunien tyrehtyminen, ilmakehää puhdistavien hiukkasten ylikuormittuminen ja loppuminen, otsoniaukko, Golf-virran hyytyminen, miten savusumu ja pilvet vaikuttavat ilmastoon jne. Kuulemma IPCC:n mallit hiljalleen tapahtuvasta muutoksesta eivät pidä paikkaansa. Länsi-Antarktis voi romahtaa päivässä mereen. Ilmasto voi mennä parissa vuodessa täysin sekaisin. Muuttujia on paljon ja tietoa ei ole tarpeeksi, ei voida sanoa mitään varmasti. Kirjan kieli on aika monimutkaista, mutta siinä ei jaaritella pahemmin turhia. Sivuja on 300.
Kirja on entisen Yhdysvaltain presidenttiehdokkaan kirjoittama kirja ilmastonmuutoksesta. Se on melkein kuin kuvakirja. Kirjaa komistavat isot ja kauniit värikuvat isofonttisella kuvatekstillä varustettuna. Kirjan kieli on hyvin selkeää ja menee suoraan asiaan. Kirjassa esitellään havainnollisesti perusasiat ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista. Asiat väännetään rautalangasta jolloin yksinkertaisemmallekkin kaverille menee jakeluun mistä on kyse. Välillä vastaan tulee keltataustaisia sivuja, jossa herra Gore selittää elämästään. Ne ovat tylsiä ja hyppäsin ne yli. Kirjan lopussa Gore toteaa että monet siirtyvät kiistämisvaiheesta epätoivoon, vaikka toivoa on. Gore antaakin sitten vinkkejä miten voi omalta osaltaan vähentää päästöjä. Vinkit ovat ihan fiksuja ja monia niistä voi suomalaisetkin toteuttaa. Siinä tulee mieleen kaiken sen kirjan tarjoaman myllytyksen jälkeen Linkolan sutkautus, että nykyaikainen ympäristöliike on sama jos omistaisi täysin merikelvottoman veneen ja lähtisi korjaamaan tilannetta asentamalla siihen lasikuitupinnoituksen. Sivuja on noin 320, mutta luettavaa on vähän.
Kirja käsittelee ilmastonmuutosta. Kirjassa käydään läpi mm. miten Alaskassa on ilmasto muuttunut, miten eliölajit sopetutuvat ilmastonmuutokseen, miten vedenpinta saattaa nousta, Kioton sopimuksen aiheuttamaa keskustelua käydään läpi. Jos vertaa tätä High Tide kirjaan, niin tämä on ehkä enemmän asiapitoisempi kuin High Tide, joka on enemmän kertomuksen tai matkapäiväkirjan kaltainen. Se tekee tästä ehkä tylsemmän lukukokemuksen. Kirjassa käytetyt amerikkalaiset mittayksiköt, farenheitit ja jalat käyvät hieman hämäämään kun yrittää hahmottaa mistä on kyse. Luettavaa on aika vähän, vajaa 200 sivua ja sivut ovat pieniä.
Tässä kirjassa on esitetty kaikki Nostradamuksen ennustukset sekä alkuperäiskielellä ranskaksi, että suomeksi käännettynä. Kirjan lopussa on tulkinta mitä ennustus mahdollisesti tarkoittaa. Kuulemma esimerkiksi natsit toisessa maailmansodassa tulkitsivat ennustuksia, jonka avulla estettiin Hitlerin salamurha.
Eräänä esimerkkinä kuudennen centurion 97:s jae. Viidessä ja neljässäkymmenessä asteessa taivas palaa, tuli lähestyy suurta uutta kaupunkia, yhtäkkiä valtaisa liekki leimahtaa, kun normannit halutaan panna koetukselle.
Kirjan selityksen mukaan New York tuhotaan ydinohjuksella. Nostradamus käyttää New Yorkista nimitystä suuri uusi kaupunki.
Eri foorumeilla ja medioilla kerrotaan miten Nostradamus on ennustanut sitä ja tätä. Kirjaa selaamalla olen todennut että monet näistä väittämistä eivät pidä paikkaansa. Jos joku väittää Nostran ennustaneen niitä ja näitä niin voidaan pyytää että mikä mikä centurio ja mikä jae, niin tästä kirjasta voi tarkistaa asian paikkaansa pitävyyden. Tämä kirja on melkein yleissivistystä, mikä ei tarkoita sitä että se pitäisi lukea kannesta kanteen, vaan että sieltä voi käydä tarkistamassa mitä Nostradamus on ennustanut.
Kirjassaan Deffeyes esittää hurjan väitteen. Öljyhuippu tapahtuu vuoden 2005 kiitospäivänä hänen laskelmiensa mukaan tai vähän sen jälkeen. Muuten kirja onkin vaikeaselkoista, teknistä ja sisältää vähän asiaa. Kirjailija toivoisi lisää ydinvoimaa kompensoimaan tulevaa energiavajetta ja miksei myös ilmalaivojakin?
Saudi-Arabian öljyministeri Ali al-Naimi on uhonnut, että maan öljyvarat riittävät seuraavat sata vuotta nykyisellä tuotannolla ja jos käyvätkin vähiin, niin Jumala luo sitä lisää. Kirjassaan Simmons pyrkii kyseenalaistamaan Saudi-Arabian öljyvarojen riittävyyden. Saudi-Arabian öljy on peräisin kourallisesta jättikokoisista öljylähteistä. Kun nämä lähtevät ehtymään niin se on menoa. Näin voi tapahtua milloin tahansa. Kirjan teksti on hyvin teknistä ja vaikeasti ymmärrettävää. Sen verran selvisi kuitenkin, että miehen tietojen mukaan kaikissa SA:n öljylähteissä on jotain vikaa. Perusongelma on paineen laskeminen. Tätä on pyritty korjaamaan pumppaamalla vettä öljylähteeseen jotta paine säilyisi korkeana. Tämä voi johtaa lopulta siihen, että öljy, maakaasu ja vesi sekoittuvat täydelliseksi puuroksi, paine romahtaa ja jäljelle jäävät öljyt jäävät ikuisesti maan uumeniin. Matthew Simmons on ammatiltaan investointipankkiiri, sekä entinen presidentti Bushin energianeuvonantaja. Varsinaista tekstiä liitteet poislukien on 350 sivua.
Kirjassa käsitellään menneitä ja nykyisiä yhteiskuntia, jotka ovat romahtaneet ympäristöongelmien takia. Klassisena esimerkkinä tarjoillaan Pääsiäissaarta, jota komistaa komeat kivipatsaat. Saari sijaitsee keskellä ei-mitään keskellä tyyntä valtamerta. Se oli alunperin tuuhean viidakon peitossa, mutta metsät hakattiin ja se on nyt autiomaata. Saaren väkiluku romahti ja vajosi kannibalismiin. Pääsiäissaarelaisen pahin mahdollinen loukkaus onkin että "hampaassani on juuttuneena äitisi lihaa". Muita esimerkkejä romahtaneista yhteiskunnista on Pitcairin- ja Hendersoninsaaret, Anasazit, Mayat ja norjalaisten Grönlanninsiirtokunta. Kirjassa puhutaan myös nykyaikaisista yhteiskunnista, miten ne ovat matkalla tuhoon tuhoamalla oman ympäristönsä. Ympäristö on kuin pankkitilillä olevaa rahaa, jota törsäämme. Uutta rahaa ei tule törsätyn tilalle. Pian olemme konkurssissa. Diamond sanoo olevansa "varovaisen optimistinen". Jos tämä kirja on optimistinen, niin kuinkahan synkkä kirjasta olisi tullut jos se olisi kirjoitettu pessimistiseksi? Kirjassa on 550 sivua varsinaista tekstiä.
Kirja käsittelee ilmastonmuutosta. Se ei ole tieteellinen julkaisu, vaan tarina, jossa kirjan kirjoittaja on kiertänyt maailmaa ja kysellyt ihmisiltä miten on ilmoja pidellyt. Alaskassa ei tule enää pysyviä 40:n asteen pakkasia ja tuholaiset ovat syöneet kaikki puut kun ovat päässeet menestymään siellä. Tyynenmeren Tuvalun saarilla korallit ovat tuhoutuneet lämmenneen meren takia. Kiina on muuttumassa autiomaaksi täyttä häkää. Perun vuoristosta on ikilumi sulamassa pois. Kaiken kaikkiaan mainio kirja ilmastonmuutoksesta varsinkaan kun muitakaan ei ole.
Kirjassaan Linkola tuomitsee väestön kasvun ja talouskasvun. Talouskasvu on paha ja lama on hyvä. Syntyvyyttä pitäisi rajoittaa. Kuulemma kaikki Suomen metsät on hakattu niin että jäljellä on pelkkä aavikko tai pensasaro. Sitten jos kissat päästäisi vielä kaikki vapaaksi niin tuho olisi lopullinen. Linkola esittää kirjan lopussa ratkaisun millä vältetään ihmiskunnan sukupuutto. Lyhyesti: ihmiskunnan olisi palattava keskiajalle. Kirja on kirjoitettu erittäin hyvällä Suomen kielellä, että jo sen perusteella voi suositella kirjaa.
Emmanuellilla on meriittinä mm. se että hän ennusti oikein Neuvostoliiton romahduksen. Nyt hän ennustaa, että Yhdysvallat romahtaa. Kirja on hieman puiseva. Kirjoittaja tukeutuu monesti tilastomatematiikkaan terästääkseen väitteitään.
Kirjassaan Heinberg totetaa tieteellisen faktan että öljy on rajallinen luonnonvara, joka loppuu joskus. Se ei lopu kuin seinään, vaan öljyn tuotanto noudattaa Hubbertin käyrää, joka on kilistin kellon muotoinen. Jossain vaiheessa öljyn tuotanto kääntyy laskuun, eli tulee niinsanottu peak oil ilmiö, jolla on vakavat taloudelliset seuraukset. Kirjassa on käsitelty perusteellisesti mitä energia ylipäätään tarkoittaa ja miten ihminen on hyödyntänyt energiaa aikojen saatossa. Vaihtoehtoiset energiamuodot käydään kaikki läpi vedystä tuulivoimaan ja todetaan että mikään niistä ei voi täysin korvata öljyä, koska öljy on vertaansa vailla oleva energiapakkaus. Lopuksi tarjoillaan ohjeita, miten varautua tai ainakin lievittää peak oilin seurauksia.
Tämä on jatko-osa Party's over kirjalle. Tässä kirjassa Heinberg lyö uuden vaihteen silmään ja totetaa että peak oil on tapahtumassa nyt lähiaikoina. Hän manaa Yhdysvaltain johdon, joka on selvästi suunnittelemassa taistelua maailman lopuista öljyvaroista. Hän peräänkuuluttaa energian kulutuksen rauhanomaista vähentämistä ja mainitsee esimerkiksi Kuuban joka joutui öljysaartoon ja siitä huolimatta pärjäsi ihan hyvin. (toisaalta P-Korea pärjäsi vähän huonommin) Hän puhuu vielä uusista vaihtoehtoisista enegiamuodoista, haukkuu nekin huonoiksi ja jos toimivatkin niin aiheuttavat niin hirveän kasvihuoneilmiön, joka tuhoaa maapallon.
Tämän kirjan tarkoituksena oli estää Bushin uudelleenvalinta vuoden 2004 presindentinvaaleissa. No, se epäonnistui. Moore kirjoittaa humoristisesti ja teksti on helppolukuista, vaikka poliittinen teos onkin. Kirjassa käydään läpi Bushin kytkökset Bin Ladeneiden sukuun ja kaikki mahdollinen josta voi Bushia pilkata. Kirjan sijasta voi katsoa Farenheit 911 dokumenttielokuvan, jossa on käsitelty aika pitkälti samat asiat kuin tässä kirjassa. Kirja on kyllä hieman laajempi, kuin elokuva.
ETUSIVU
Öljyvärimaalauskurssi
Maalaukset
Doom kenttä jt.wad
Keskiaikainen musiikki
Kirja esittelyjä
Linkit